IN-WORK-projekti

Useiden lähteiden (mm, Eurostat) mukaan erityistarpeita omaavien henkilöiden työllisyysaste on jatkuvasti muita heikompi. Tähän vaikuttavat monet tekijät, mm. henkilön vamman, oppimisvaikeuden tai tunne-elämän haasteen vaikeustaso. Myös kulttuuriset ja kontekstuaaliset tekijät sekä työmarkkinoiden yleinen haluttomuus työllistää erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä heikentää työllistymismahdollisuuksia. Aiempien tutkimusten mukaan vastustus johtuu usein stereotyyppisistä odotuksista ja epäilyksistä:  onko henkilö riittävän kyvykäs työhön, onko hänen palkkaamisensa kalliimpaa, onko häntä hankalampi johtaa, miten muut työntekijät suhtautuvat, millaista lainsäädäntöä on palkkaamista tai irtisanomista koskien jne. Joskus myöskään erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla, joten heitä ei voi palkata, vaikka halua olisikin. Syiden tutkiminen ja vertailu voi hyödyttää erilaisten haasteiden ratkaisemista.

Toinen tärkeä näkökulma työllistymisen tarkastelussa on sosiaalinen integraatio, mahdollisuus ihmissuhteisiin mm. ikäistensa kanssa, ja osallistuminen aktiiviseen elämään yhteisössä. Sosiaalinen integraatio on riippuvainen myös mahdollisuudesta tehdä työtä, sillä työ mahdollistaa päivittäisen vuorovaikutuksen .paikan ja ihmisten kanssa, Työ tukee autonomiaa ja minäpystyvyyttä. Sosiaalisia suhteita vahvistavat työn lisäksi myös osallistuminen elinikäiseen oppimiseen, vapaa-aikaan ja muihin kansalaisyhteiskunnan tapahtumiin.

Erityistarpeita omaavien henkilöiden osallisuutta on tarkasteltu korkeakoulutuksessa jo vuosien ajan: jokaisella eurooppalaisella yliopistolla on nykyään erilaisia opinto- ohjelmia tai tukipalveluja henkilöille, joilla on erityistarpeita (usemmiten vamman tai oppimisvaikeuksien vuoksi, mutta myös mielenterveyden tukemiseksi). Inklusiivista toimintakulttuuria ja sosiaalista integraatiota koskevat kansalliset säädökset ja muut ohjeet sekä oppilaitosten omat toimintamallit poikkeavat toisistaan. Kansallisissa ohjeissa on erilaisia määritelmiä tuesta ja integraatiopoluista mm. koulutusjärjestelmää koskien. Eroja voi olla myös saman maan sisällä riippuen esim. alueen kulttuurista, taloudellisista mahdollisuuksista ja työmarkkinoista. Korkeakoulut ovat reagoineet tilanteeseen omien tarpeidensa ja mahdollisuuksiensa rajoissa. Usein ne ovat onnistuneet tukemaan opiskelijoita oman potentiaalin käyttöönotossa. Nyt olisi hyvä jakaa eri maiden ja yliopistojen kokemuksia, jotta parhat käytänteet leviäisivät ja yliopistot voisivat oppia toinen toisiltaan. Yksittäiset yliopistot ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön Eurooppalaisia strategisia linjauksia, joilla pyritään tekemään “”korkea-asteen koulutus laajalti saavutettavaksi ja osallistavammaksi ja lisäämään korkeakoulutuksen yhteiskunnallista ulottuvuutta” (vert. esim. EEA- the European Education Area, Bolognan prosessin edellyttämä yhdenmukaistaminen ja EU:n uudistetun korkeakoulutussuunnitelman neljä painopistettä). Jotta korkeakoulujen toimeenpano olisi kestävää ja tehokasta, tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä: yhteistyö eri maiden kanssa antaa mahdollisuuden löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin kysymyksiin, oppia muilta ja päästä parempiin tuloksiin sekä edistää yhdessä Euroopan unionin koheesiopolitiikkaa.

Projekti on suunniteltu Work Integrated Learning (WIL) -periaatteiden mukaisesti. WIL on pedagoginen käytäntö, joka helpottaa opiskelijoiden oppimista yhdistämällä tai integroimalla kokemuksia akateemisissa ja työympäristöissä (Billett, 2009).

WIL edistää erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden työllistymistä kehittämällä työmarkkinatoimijoiden kanssa suunniteltuja ja toteutettuja opintoja ja oppimistilanteita sekä tarjoamalla työssäoppimiskokemuksia, esim. palkallisia ja palkattomia harjoittelujaksoja. Tallaiset oppimistilanteet edistävät sosiaalista integroitumista  a) yhdistämällä opiskelijan tiettyyn kontekstiin ja paikkaan; b) tukemalla työllistyvyyteen liittyvien taitojen hankkimista sekä c) edistämällä yhteiskuntaan integroitumista.

Keskeisiä keinoja hankkeessa ovat seuraavat:

• lisätään yhteyksiä työelämään suunnittelemalla yhdessä oppimiskokemuksia (lyhyen aikavälin tavoite) ja levittämällä osallistavaa kulttuuria (pitkän aikavalin tavoite)
• edistetään ajatusta siitä, että yliopisto on instituutio, joka on tarkoitettu kaikille (ei vain opiskelijoille) tekemällä yhteistyötä sidosryhmien kanssa opetussuunnitelman ulkopuolisten toimintojen suunnittelussa ja kehittämällä harjoittelumahdollisuuksia niissä paikoissa, joita erityistä tukea tarvitsevat nuoret arvostavat
• koulutetaan korkeakoulujen henkilöstöä suunnittelemaan, kehittämään ja toteuttamaan WIL-toimintaa ja pyritään integroimaan menetelmät osaksi korkeakoulujen normaalitoimintaa, jotta varmistetaan hanketulosten pysyvyys
• pilotoidaan ja validoidaan lähestymistapa ja toimintamalli, jotta ymmärretään, mikä toimii käytännössä. Suunnitellaan tarvittaessa toimintaa uudelleen vastaamaan kohderyhmän tarpeisiin myös tulevaisuudessa.

Hankkeella odotetaan olevan merkittäviä vaikutuksia projektitoimijoiden organisaatioihin ja alueille, joilla ne toimivat. Hanke toteutetaan korkeakoulutasolla ja siihen osallistetaan eri tiedekuntien opetus- ja muuta henkiöstöä, ml. tukipalvelut. Tavoitteena on vakiinnuttaa hankeessa kehitetty toiminta osaksi korkeakoulujen jokapäiväistä toimintaa tulosten kestävyyden varmistamiseksi.

Vaikuttavuuteen pyritään myös suunnittelemalla hankkeen toiminnot yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa, sillä tiedotustoimien ja sidosryhmien osallistamisen odotetaan vaikuttavan sekä yksilöihin (nuoret, joilla on erityistarpeita), organisaatioihin että kansalaisyhteiskuntaan. Hanketoiminta tarjoaa mahdollisuuksia yhteisön kehittämiseen ja osallistavaan kulttuuriin sitoutumiseen. Hankkeen ensisijaisia edunsaajia ovat nuoret, joilla on erityistarpeita ja jotka osallistuvat niihin toimintoihin, joiden toivotaan säilyvän hankkeen jälkeenkin. Oppimisen ja työn yhdistämisen kautta heidän mahdollisuutensa sosiaaliseen integroitumiseen lisääntyvät. Konsortion jäsenten kansallisina ja kansainvälisinä kohteina ovat pääasiassa korkeakoulut, poliittiset päättäjät ja opiskelijoiden sekä yritysten/yhdistysten/kansalaisjärjestöjen edustajat. Tämän tyyppisillä toimilla odotetaan olevan voimakkaampia lyhyen aikavälin vaikutuksia hankkeen ulkopuolisiin oppilaitoksiin, jotka hyötyvät suoraan hankkeen tuottamista tuloksista, kuten metodologisista käsikirjoista, avoimista oppimisresursseista ja avoimista koulutuksellisista käytänteistä.

Hanke on suunnattu ensisijaisesti ns. suorille edunsaajille, joita ovet

• Korkeakouluopiskelijat
• Nuoret, joilla on erityistarpeita ja jotka eivät ole kirjoilla korkea-asteen koulutuksessa
• Yliopistossa työskentelevät opettajat, ohjaajat ja tukihenkilöt
• Erityistarpeita koskevat sosiaali- ja/tai terveyspalvelut
• Työelämä (julkiset ja yksityiset yritykset ja yhdistykset)

Hankkeen epäsuoria edunsaajia ovat:

• Perheet
• Koulutuslaitokset
• Lukiot
• Erityistarpeita omaavien nuorten työelämään siirtymistä tukevat työmarkkinapalvelut, soveltuvin osin
• Nuorisojärjestöt ja kansalaisjärjestöt
• Päättäjät
• Kansalaisyhteiskunta